"Jahaa, sitäkö Te pelkäsitte!"
"Pelkäsin? tohtori hyvä!"
Hiljaisuus.
"Ei, minä en ole kosinut eikä hän suostunut", sanoi hän; "Te ehkä olette. Edvardalle ei kosinta auta, hän ottaa sen, johon on mieltynyt. Ei kai hän mielestänne ole mikään karjapiika? Te tapasitte hänet täällä Ruijan perukassa ja olette itse sen nähneet. Hän on lapsi, joka on saanut liian vähän vitsaa, ja nainen, joka on oikkuja täynnä. Kylmäkö? Kaukana siitä. Lämmin? Ei, mutta selvää jäätä. Mitä hän siis oikeastaan on? Kuuden-, seitsemäntoista-vuotias pikku tyttö, niinhän? Mutta koetappas vain vallita tätä pikku tyttöstä, niin näet miten puuhasi lyöttyy pilkaksi. Ei edes isä voi pitää häntä aisoissa; hän näennäisesti tottelee isää, mutta tosiasiassa hän itse vallitsee. Hän sanoo, että Teillä on eläimen katse…"
"Te olette erehtynyt, se on toinen se, joka sanoo että minulla on eläimen katse."
"Toinenko? Kuka toinen?"
"En tiedä. Eräs hänen ystävättärensä. Ei, Edvarda se ei ole. Älkääs, ehkäpä se sittenkin on Edvarda itse…"
"Kun Te katsotte häneen, vaikuttaa se häneen niin tai niin, sanoo hän. Mutta luuletteko, että siten pääsette hiuskarvaakaan häntä lähemmäksi? Erehdys. Katsokaa vain häneen, älkääkä säästäkö silmiänne; mutta heti kun hän huomaa Teidän häntä katselevan, alkaa hän tuumia: Kas miten tuo mies nyt tuossa minua katsoa tollottaa, ja luulee voittaneensa pelin! Ja hän karkoittaa Teidät yhdellä ainoalla katseella tai kylmällä sanalla kymmenen peninkulman päähän. Uskokaa pois, kyllä minä hänet tunnen! Miten vanhaksi Te häntä luulette?"
"Hänhän on syntynyt kolmekymmentä kahdeksan."
"Valetta. Minä otin huvin vuoksi siitä selon. Hän on kahdenkymmenen, eipä tietäisi, vaikka sanottaisi häntä viidentoista vanhaksi. Onnellinen ei hän ole, pikku aivoissaan käy alati kamppailu. Kun hän milloin katselee vuoria tai metsiä ja hänen suuhunsa ilmestyy se piirre tähän, se tuskan piirre näin, silloin on hän onneton; mutta hän on liian ylpeä ja itsepintainen itkeäkseen. Hänellä on seikkailun sielu, on kiihkeä mielikuvitus, hän odottaa prinssiä. Miten oli sen viistaalarisen, jonka Te muka olitte antaneet?"