Hän puristeli sanaakaan sanomatta kättäni.
"Jumala auttakoon sinua, lapsirukka, mitäs nyt teemme?"
"Mitä sinä tahdot. Et kai matkusta vielä pois, minä tahdon iloita sen aikaa kun sinä olet täällä."
"Ei, Eeva."
"Tahdon, tahdon, ainoastaan sen aikaa kun sinä olet täällä!"
Hän näyttää niin hylätyltä ja puristaa yhä minun kättäni.
"Ei, Eeva, mene pois! Ei koskaan enää!"
* * * * *
Ja yöt menevät ja päivät tulevat; on kai jo kulunut kaksi päivää tästä puhelusta. Eeva kulkee tietä pitkin kuorma olalla. Miten paljon onkaan lapsirukka kantanut puita metsästä tänä kesänä kotiin!
"Laske maahan kuormasi, Eeva, niin saan nähdä ovatko silmäsi niin siniset kuin ennen."