Hänen silmänsä olivat punaiset.
"Voi, hymyile jälleen, Eeva! Minä en vastusta sinua enää, minä olen omasi, omasi…"
Ehtoo on. Eeva laulaa, minä kuulen, miten hän laulaa ja kuume tulvahtaa lävitseni.
"Sinähän laulat tänä iltana, Eeva?"
"Niin, olen iloinen."
Ja kun hän on minua lyhyempi, hypähtää hän hiukan ylettääkseen kaulaani.
"Mutta Eeva, sinä olet naarmuttanut kätesi. Herra Jumala, ettet olisi naarmuttanut."
"Ei se haittaa."
Hänen kasvonsakin säteilevät niin ihmeellisesti.
"Eeva, oletko sattunut puheisiin herra Mackin kanssa?"