Usma lepäsi sakeana laaksoissa ja tuntureilla, märkä huurre tarttui vaatteisiini ja teki ne raskaiksi, kasvoni olivat kylmät ja kosteat. Vain silloin tällöin lehahti tuuli ja huojutti nukkuvia usvia ylös ja alas, ylös ja alas.
Ehti myöhään iltapäivä, jo pimeni, sakea usva kätki katseiltani ympäristön, enkä minä tiennyt auringonmerkeistä, joiden mukaan vaeltaa. Harhailin tuntikausia kotimatkalla; mutta minulla ei ollut kiirettä lainkaan, minä varsin rauhallisesti kulin harhaan ja tulin oudoille paikoille metsässä. Viimein panin pyssyni pystyyn puuta vasten ja kysyin kompassiltani neuvoa. Mietin tarkoin suunnan ja aloin jälleen kulkea. Kello lienee vain kahdeksan, tai yhdeksän.
Ja annappas mitä tapahtui.
Puolen tunnin päästä kuulen usvasta soiton säveliä, pari minuttia sen jälkeen tunnen paikan missä olen; seison Sirilundin päärakennuksen seinämillä. Oliko kompassini opastanut minut harhaan juuri siihen paikkaan, jota tahdoin karttaa? Tuttu ääni kutsuu minua, tohtorin ääni. Heti sen jälkeen viedään minut sisään.
Voi pyssynpiippuani, se oli kai vaikuttanut kompassiin ja eksyttänyt sen. Saman tekosen teki se minulle kerran sittemminkin, tänä vuonna. En tiedä mitä arvella.
XXVIII.
Koko illan minä karvaasti tunsin, ettei minun olisi pitänyt kutsuihin tullakaan. Tuloani tuskin huomattiin, kaikki seurustelivat innokkaasti keskenään, Edvarda toivotti minua tuskin tervetulleeksi. Aloin ryypiskellä tiheään, sillä ymmärsin etten ollut tervetullut, enkä kuitenkaan mennyt matkaani.
Herra Mack hymyili ja hymyili ja oli mitä miellyttävin mies, hän oli pukeutunut hännystakkiin ja näytti komealta. Hän hääri milloin missäkin huoneessa, sukeltelihe tuon viisikymmenisen vierasparven joukossa, pyörähti silloin tällöin tanssin, laski leikkiä ja naureskeli. Silmissään piili salaperäisyyksiä.
Koko talo humisi soittoa ja ääniä. Viidessä huoneessa oli vieraita ja sitäpaitse tanssittiin isossa salissa. Kun minä tulin, oli illallinen syöty. Piiat juoksivat nyt kiireissään edestakaisin kantaen laseja ja viiniä, kahvikannuja ja kiiltäviä kuppia, sikaria, piippuja, leivoksia ja hedelmiä. Ei säästetty talon hyvyyttä. Kynttiläkruunuissa oli tavattoman paksut kynttilät, ne oli valettu varta vasten tähän tilaisuuteen; sitäpaitse oli tuli uusissa parafiinilampuissa.
Eeva autteli keittiöaskareissa, minä näin hänet vilaukselta.