"Parooni huutaa", sanoin minä ja nostin jälleen kunnioittavasti lakkiani.
* * * * *
Ja minä vaelsin jälleen tunturille porauspaikalleni. Ei mikään, minkään saisi mieltäni hämmennyksiin enää. Minä tapasin Eevan. Näetkös! huusin minä, herra Mack ei voi karkoittaa minua pois. Hän poltti majani poroksi, ja minulla on jo uusi maja… Eevalla oli suti ja tervapytty. Mitä nyt, Eeva?
Herra Mack oli nostanut veneen kumolleen lahteen tunturin alle ja käskenyt hänen sitä tervaamaan. Herra Mack vaani hänen joka askeltaan, hänen täytyi totella.
Mutta miksi juuri lahteen? Miksei laiturien luona?
Herra Mack oli käskenyt…
Eeva, Eeva, rakkaani, sinut on tehty orjaksi ja sinä et valita. Katso, nyt sinä hymyilet jälleen ja elämä tulvehtaa hymystäsi, vaikka olet orja!
Kun tulin porauspaikalle, sain kummastua. Minä näin, että siellä oli käynyt väkeä, tarkastelin jälkiä sannassa ja tunsin herra Mackin pitkäin, suippojen kenkäin jälet. Mitä se täällä kuleksii nuuskimassa? ajattelin minä ja katselin ympärilleni. Ei näkynyt ketään. Epäillä en alkanut.
Ja minä istuuduin kalkuttamaan poraani aavistamatta mitä hulluja tein.