Viimeinkin hän eräänä päivänä sanoo:

— Olen iloinen, herra, että olette löytäneet kynän, jota voitte käyttää.

Olin silloin ostanut häneltä kaksikymmentä lyijykynää.

* * * * *

Istun eräänä iltana suuressa ravintolassa katsellen kuvitettuja sanomalehtiä. Äkkiä avautuu ovi ja huoneeseen astuu nainen. Hän seisoo silmänräpäyksen paikallaan katsoen ympärilleen. Hän oli erittäin, erittäin kaunis, mutta hänellä oli katunaisen punaiseksi värjätty tukka ja käytös kopea.

Hän kääntyi minun puoleeni sanoen:

— Olkaa niin ystävällinen ja menkää maksamaan vaununi.

En suinkaan istunut lähinnä, mutta hän kääntyi juuri minun puoleeni. Purin huultani, tartuin kukkaroon, kutsuin tarjoilijaa ja sanoin hänelle:

— Menkää maksamaan tuon naisen vaunu.

Heitin hänelle kahdenkymmenenmarkan setelin.