Vaan äiti ei hävennyt, sitä hän juuri ei tehnyt. Voimakas talonpoikaisvaimo tulee maalta, kaukaa Normandiasta, nuortuu ja käy äkkiä hillittömäksi. Hän huutaa ääneen nauraen tyttärelleen:
— Voitko ajatella, Emilienne, hän tarjoo minulle luisdoorin.
Luisdoori on suuri raha. Kuinka ystäväsi mahtaakaan olla rikas.
Tytär ei osaa hillitä itseään. Hän on kalmankalpea mustasukkaisuudesta ja vastaa:
— Niin, menkää tiehenne kumpainenkin. Ulos!
Sitte hän nousee ja keskeyttää aterian.
Herra R. koettaa nyt hyvittää häntä jälleen, he puhuvat hillityllä äänellä nurkassa. Ja neiti rauhoittui ja näyttää antavan anteeksi kohtauksen.
Vaan hetkistä myöhemmin ovat herra R. ja talonpoikaisvaimo taas löytäneet toisensa. He eivät odottaneet muiden lähtöä, vaan poistuivat kaikessa hiljaisuudessa.
Ja sen perästä sai emäntä äkkiä päänsäryn, joka pakotti hänet heti pukemaan päälleen ja ajamaan kaupungille — lääkäriin…
Paheita, turmelusta, kauneutta, voimaa.