— Kotonako, eikö täällä?
Vastasin:
— Odottakaa neljännestunti ja lähtekää kanssani, kun täällä suljetaan, niin haen ne.
Hän odotti neljänneksen ja lähti mukaan. Ainoastaan sata markkaa, sanoi hän.
Hän seurasi koko ajan vieressäni eikä antanut minun matkan kuluessa yhtään kertaa kulkea edessä eikä takana, kuten hienot herrat usein tekevät.
— Minulla on vain pieni kamari, sanoin minä, kun pysähdyimme portillani.
— En tule ylös, vastasi hän. — Odotan täällä.
Hän odotti.
Palattuani takaisin laski hän rahat ja sanoi:
— Tässä on enemmän kuin sata markkaa. Annan teille kymmenen juomarahoiksi. Niin, niin, ettekö kuule, tahdon antaa teille kymmenen markkaa juomarahaa.