Silloin nousee Sakeus jälleen maasta ja sanoo yhtä pidätetysti, yhtä uhmaavasti:
— Käyhän tänne, senkin jänishousu!
Väki mylvii ihastuksesta; mutta kokki hymyilee säälivästi ja vastaa:
— Turhia! Voin yhtä hyvin tapella tämän lampun kanssa.
Sen sanottuaan otti hän lampun ja lähti sisään hitaasti ja arvokkaana.
Kentällä tuli pimeä ja väki palasi makuuvajaan. Sakeus otti paitansa, väänsi sen huolellisesti ja pani päälleen. Sitte retusti hänkin toisten jälestä makuulavalleen ja kävi maata.
III.
Seuraavana päivänä oli Sakeus polvillaan ruohossa aavikolla voidellen konettaan öljyllä. Aurinko oli yhtä pistävä tänäänkin ja hänen silmänsä juoksivat täyteen hikeä lasien takana. Äkkiä syöksyvät hevoset pari askelta eteenpäin, joko ne nyt pelästyivät jotain tai oli hyönteinen niitä pistänyt. Sakeukselta pääsee huuto ja hän hyppii korkealle ilmaan. Heti sen perästä alkaa hän heiluttaa vasenta kättään ilmassa ja kulkea edestakaisin rientävin askelin.
Eräs mies, joka ajaa heinäharavaa jonkun matkan päässä, pysäyttää hevosensa ja kysyy:
— Mikä hätänä?