Erik — ajatelkaas, hänen kävi eilen niin hullusti.
Minä tiedän sen, vastasi hän.
Hän loukkasi itsensä.
No niin, hän loukkasi itsensä. Miksi sinä hänestä minulle puhut?
Minä luulin… Ei, en minä tiedä. Mutta mitä siihen tulee, hän tietysti paranee taas. Sitten kai taas on kaikki hyvin.
Niinpä niin.
Hiljaisuus.
Kuului siltä kuin hän olisi minua matkinut. Äkkiä hän sanoi hymyillen:
Olet sinä ihmeellinen. Miksi sinä kuljet tuon pitkän tien ja tulet iltasin tänne istumaan?
Se on tullut pikku tavaksi. Kuluttelen aikaani ennen maatamenoa.