Vai te olette laulaja? Mehän olemme kaimatkin?
Kyllähän tavallaan, vastasi Falkenberg hiukan hämillään. Minun nimeni on Lars Falkenberg, kuten, todistuksistani näkyy.
Mistä te olette?
Tröndelagenista.
Kapteeni lähti kotiin. Hän oli ystävällinen, puhui lyhyeen ja varmasti, ei hymyillyt eikä laskenut leikkiä. Hänellä oli hyvät, hiukan tavalliset kasvot.
Tästä lähtien lauloi Falkenberg vain väentuvassa tai ulkona, kyökissä laulaminen loppui kokonaan kapteenin takia. Falkenberg oli murheissaan ja puhui synkkiä sanoja, esimerkiksi että hyi perhana kuinka koko elämä on vaivaloista ja että yhtä hyvin voisi jonakin päivänä hirttää itsensä. Mutta hänen epätoivonsa ei kestänyt kauan. Eräänä sunnuntaina hän lähti takaisin niihin kahteen taloon, joissa hän oli virittänyt pianoja, ja pyysi todistuksia.
Palattuaan hän näytti minulle paperinsa ja sanoi:
Jossakin pulassa niitä voi käyttää elämänsä ylläpitämiseksi.
Sinä et siis hirtäkään itseäsi?
Suurempi syy sinulla olisi se tehdä kuin minulla, vastasi Falkenberg.