Kapteeni meni Falkenbergin luo ja sanoi:
Ei suinkaan teillä ole mitään sitä vastaan että kyyditsette naisväkeämme huomenna pitemmän matkan? Pekka on kuitenkin liian kipeä.
Eihän toki, ei minulla ole mitään sitä vastaan.
Neiti lähtee takaisin pappilaan, sanoi kapteeni mennessään. Teidän täytyy olla ulkona kello kuusi.
Falkenberg oli pelkkää iloa ja riemua hänelle osoitetun luottamuksen johdosta ja syytti leikillä minua hänen kadehtimisestaan. Todellisuudessa minä en suinkaan ollut kateellinen. Hetkisen minua ehkä hiukan pisteli se, että toveriani pidettiin minua parempana, mutta minä halusin ehdottomasti paljon mieluummin olla yksin ulkona metsän hiljaisuudessa kuin istua kuskipukilla palelemassa.
Falkenberg oli helmeilevän hilpeä ja sanoi:
Sinä muutut kateudesta ihan keltaiseksi, sinun pitäisi ottaa sisään jotakin, hiukan amerikkalaista öljyä.
Hän puuhaili koko aamupäivän lähtövalmistuksissa, pesi vaunut, voiteli pyörät, tarkasti valjaat. Ja minä autoin häntä.
Sinä et luultavasti edes osaa ohjata kaksivaljakkoa, sanoin minä häntä kiusoitellakseni. Mutta minä opetan sinulle tärkeimmät seikat huomenna ennen lähtöä.
Minun mielestäni on oikein synti, että voit noin pahoin vain sentähden, että säästyy kymmenen äyrin edestä amerikkalaista öljyä, vastasi hän.