* * *
Olen päässyt loppuun. Olen koettanut historiallisesti valaista juutalaiskysymystä, koska sitä mielestäni ei voida oikein arvostella tarkastelematta sitä laajanäköisemmin. En tahdo millään tavoin ihannoida juutalaisuutta tai juutalaisia. Mutta pysyn väitteessäni, että heidän kohtelunsa on häpeäpilkku kristikunnalle, että heidän pelkäämisensä on, ellei typerää, ainakin liioiteltua, että viha heitä kohtaan on turha.
Antisemitismin mustaukset johtuvat suureksi osaksi ahdasnäköisyydestä, väärinkäsityksestä, liioittelusta ja pahansuopuudesta. Juutalaisilla ei ole ainoastaan vikoja, vaan ansioitakin. Vanhan kulttuuri kansan jälkeläisinä he ovat käyttökelpoista raaka-ainetta. Heidän vikansa eivät kaikki ole alkuperäisiä, vaan nurjan kohtalon aikaansaamia. Paras keino voittaa juutalaiset yleisinhimillisiä tarkoituksia palvelemaan on repiä rikki ne rajat, jotka erottavat heidät yhteiskunnallisista pyrkimyksistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, vaikkei liian pian pidäkään odottaa kypsiä hedelmiä. Vuosisatain perintöä ja rikkomuksia ei yksi miespolvi tee tyhjäksi. Siihen tarvitaan monen sukupolven suvaitsevaisuutta, sivistystä ja työtä. Antisemitismi, rakentaen ihmisluonnon halvimmille pyyteille, repii raakuudessaan auki vielä vuotavat haavat eikä vastusta ainoastaan juutalaisten vapautumista, vaan koko ihmiskunnan inhimillistyttämistä yleensä.