Nyt kuoreen ja siihen päällekirjoitus: "Säästöpankille N. kaupungissa".
Kohta rapisi taas kynä ja Lipponen nousi istuimelta. — Olisiko herra vallesmannilla vielä mitä? kysyi hän.
— Ei mitään tällä kertaa. Kirjeen toimitan postiin. Vaan yksi seikka juohtuu todella mieleeni: syyskuulla tulevat Viipurilaisten alukset Kuusniemelle lastaamaan Tammiselta tingatuita halkoja. Pitäkää vaari niiden tulosta ja ilmoittakaa asiasta heti minulle.
— Hyvä, toimitetaan, oli toisen lyhyt vastaus.
— Muuten, Mattilan torpparakennusten myyntilupa saapui viime postissa, jatkoi vielä nimismies, — meidän tulee kohdakkoin ryhtyä huutokaupan pitoon. — Nyökäten päätään Lipposelle, tämä taas kumarsi, antoi kättä ja läksi.
Lipposen lähdettyä otti Mannikin hattunsa ja alkoi astua kirkolle päin. Päätänsä vähän kivisti ja hän tiesi hyvän ystävänsä Revon semmoisissa tapauksissa mielellään apua antavan. "Aamusiisti" toverin seurassa oli hyvä lääke, joskopa se toisinaan ajoi työky'yn ja halun miehestä siksi päivää tipposen tiehensä.
Kun hän muutaman tunnin kuluttua palasi kotiansa, seisoi vaimonsa, vaalea, huolehtuneen näköinen nainen pöytänsä ääressä ja silmäili erästä kädessään olevaa paperia. Miehensä poissa ollessa oli vaimo mennyt järjestämään hänen kirjoituspöytäänsä. Siinä oli vielä tuo Lipposelle kirjoitettu malli ja tämä oli nyt rouvan ihmettelyn esineenä.
— Miks, Fredrik, sinä Tammista vainoat, kysyi hän mieheltään. — Tässähän N:n säästöpankille ilmoitat, että Tamminen haaskaa metsäänsä, ottamalla siitä 2,000 syltä halkoja ja neuvot pankkia pitämään huolta saamisensa ajoissa uloshankkimisesta.
— Mitä sinä, Selma, semmoisista ymmärrät? vastasi mies selin häneen, kruununmiehen on pidettävä huoli senlaatuisista asioista.
— En paljon niihin kajoakaan, tohti vaimo muistuttaa, vaan vaistomaisesti ymmärrän, ettei tämä ole vallan oikein tehty. Muistapas sen lisäksi, mikä suuri apu oli Tammisesta meidän Teljoon muuttaessa. Näinkö hänen silloista hyvyyttään nyt palkitset? — Kun mies ei tähänkään mitään vastannut, vaan seisoi yhä selin, jatkoi rouva: kun asia edes olisi tosi, niin voisi sitä kukaties jotenkin puollustaa mutta asian laita lieneekin toinen, päättäen siitä mitä Klaara sisarensa luota Tammistosta kerran palatessaan kertoi.