— Tiedät hyvin, Feliks, ett'ei rouva Karm, vaikka hänellä olisi koko maailman oppi, koskaan voisi olla hyvä perheen-äiti. Hän on parantumattomasti huolimaton ja huvinhimoinen. Ennenkun perustimme yhdistyksen naisen aseman korottamiseksi, oli hän yhtä paljo poissa kotoa. Tiedät kyllä, että hän tulee kyllästymään meihinkin, kun hän huomaa, että vaadimme totisuutta ja kestäväisyyttä jäseniltämme.
Liinan ääni vapisi näitä sanoja sanoessaan. Harvoin puhuikin hän veljensä kanssa muusta kuin tämän sairaista tahi talouteen tarvittavista ostoksista.
Liina nousi ylös, pyyhkäisi vähä tomua kiiltävästä kahvi-keittimestä, ja ojensihe, katsomatta veljeensä, ottamaan hänenkin kuppiansa.
Veli antoi sen ja taputti häntä samalla olkapäälle.
— Lapsi kulta, luulet kaikkien käsittävän asiaa yhtä väkäiseltä kannalta kuin sinä. Sinä tahdot korottaa vaatimuksia naisen suhteen, toiset tahtovat niitä alentaa. Sinä tahdot ottaa häneltä pois turhamaisuuden ja pintapuolisuuden, ja antaa hänelle sijaan totisuutta, perusteellisuutta. Toiset tahtovat antaa hänelle samat oikeudet kuin miehellä on, vaan suovat hänen kuitenkin säilyttää kaikki heikkoudet, joita ilman moitetta on tähän asti kärsitty.
— Miksi tarvitsee meidän puhua minun mielipiteistäni?
— Yhtä hyvin sinun, kuin muidenkin. Ei sinun pitäisi koskaan puhua tästä aineesta. Sinä tahdot luoda jonkunlaisia naissankareja, jotka samalla kun tuudittavat lastansa, ratkaisevat matemaatillisia probleemeja, pitävät luentoja roomalaisessa historiassa, vieläpä kenties taistelevat jonkun armeijan etupäässä.
— Tiedät kyllä, Feliks, että liioittelet.
— Miksi niin? Oikeuksien ja velvollisuuksienhan täytyy olla samat. Jos tästä lähtien tahdot vaali-oikeutta, saat myöskin ottaa osaa asevelvollisuuteen.
— Kuinka voit sinä, joka olet lääkäri, ruveta laskemaan noin julmaa leikkiä? Jokaisen asevelvollisen äiti on kuitenkin jo tämän syntymisessä täyttänyt asevelvollisuutensa.