— En tahtonut sinua herättää, vaan käskin hänen käyttämään…
— Hyvä. Haeta sisään turkkini ja katso että se on kunnossa. Minua on tultu hakemaan Rasilan neitien luo, Yksi lapsista kuuluu olevan sairaana… Joku vähäpätöinen vatsatauti kertomuksen mukaan. Luultavasti ovat he monisanaisia, niinkuin muutkin naiset. Älä siis odota minua tavalliseen tee-aikaan.
Hän pani oven kiinni, mutta aukaisi sen jälleen hetken perästä.
— Onko matami, joka hoitaa pormestaria, ollut täällä hakemassa raitistus-ainetta?
— On, minä annoin sitä hänelle.
— Missä on viimeinen numero saksalaista lääkäri-aikakauskirjaa?
— Latinalaisen sanakirjasi vieressä nurkkahyllyllä.
— Hyvä.
Liina istui taaskin yksin.
Se ei ollut mitään outoa hänelle. Siten oli hän istunut yksin vuosia ja kuukausia, viikkoja ja päiviä, aina siitä kun hän oli lopettanut koulukäyntinsä ja tähän saakka, jolloin hän oli kahdeksankolmatta vuotias.