— En ole sanonut, ett'ei hän ilman näitä tietoja voisi olla hyvä emäntä ja äiti, jos hän luonteeltaan on siisti ja jos hänellä on hyvä, luonnollinen ymmärrys. Minä luulen vaan, että kaikki, mikä kehittää hänen ajatuskykyänsä, olisi hänelle äärettömän suureksi avuksi kodin ja lasten hoidossa, vieläpä kaikilla elämän aloilla.
— Sen kuulee, että sinä tulet valituspäiviltä, — sanoi veli hymyillen. — No, oliko siellä lukuisasti yleisöä? Saattoivatko keskustelut mihinkään päätökseen?
— Noin viisitoista henkilöä oli saapuvilla. Päätös tuli samallaiseksi kuin Helsingissäkin.
— Siis listoja ja keräyksiä. Onnea vaan! Mutta älä pyydäkkään apua minulta. Yhtä kernaasti heitän minä rahani mereen.
Tohtori Feliks joi teelasinsa tyhjäksi ja aikoi mennä huoneesensa, kun Liina pidätti häntä.
— Tahtoisin sinulle ilmoittaa päätöksen, jonka olen tehnyt poissa-ollessasi, — sanoi hän hiljaa.
— Kunpa se olisi päätös mennä naimisiin, — ivaili veli, taputtaen ystävällisesti sisaren työn yli kumartunutta päätä.
Liina tarttui hänen käteensä ja painoi sen kasvojansa vasten tavattomalla tulisuudella.
— Teen vastenmielisesti sinun tahtoasi vastaan, Feliks. Sinä olet ollut minulle sekä isänä että äitinä. Mutta en voi olla seuraamatta sitä kehoitusta jonka tunnen sydämessäni.
— Kehoitustako naimisiin mennäksesi? — kysyi veli, yhä vieläkin naurellen. — Se ilahuttaa minua. Siihen olisi kyllä jo aika. Sinulla on nytkin jo koko kasa turhanpäiväisiä houreita.