Mrs Basset katsoi hämmästyneenä rouva Rossiteriin, ja tuo pieni kirje, jota hän vastikään oli lukenut, putosi hänen kädestään lattialle.
— "Aikooko tuo mies todellakin tällä kylmäkiskoisella tavalla erota vaimostaan ja lapsistaan?"
Rouva Rossiter nyykähytti surullisesti päätään, ja hänen kumartuessaan nostamaan kirjettä lattialta, vierähti kuuma kyynel hänen silmistään matolle.
— "Onko milloinkaan moista kuultu!" jatkoi Mrs Basset jälleen. "Hän toivoo teidän olevan onnellinen kodissanne, lastenne luona! Eikö huolenpito lapsistanne ole yhtä hyvin hänen kuin teidän velvollisuutenne?"
— "Hän on suunnittanut itselleen aivan toisellaisen tehtävän".
— "Sitä olisi hänen pitänyt ajatella ennenkuin hänellä oli vaimo ja lapsia".
— "Hän olkoon niin vapaa kuin jos ei koskaan olisi nainutkaan", sanoi vaimo parka hiljaisella päättäväisyydellä.
— "No mitä aiotte te tehdä?" kysyi mrs Basset ihmetellen.
— "Aikomukseni on hakea eroa", vastasi rouva Rossiter levollisesti.
— "Eroa? Tekö?"