Sen sanottuaan kääntyi hän uudelleen vieraiden puoleen ja alkoi syytää heidän silmilleen sukkeluuksia semmoisia, joita ei saa kuulla juuri muualta kuin lännen kaivosmiesten ja cowboy'ien suusta. Toiset nauroivat ja säestelivät parhaansa mukaan, mutta Matti ja Pekka koettivat olla niin ystävällisiä kuin suinkin ja pitäytyä niin hyvänsuopien näköisinä kuin mahdollista.
Mutta kun melu alkoi käydä yhä suuremmaksi eikä enää voinut olla vähintäkään epäilystä siitä, että juuri he, eikä kukaan muu, olivat pilanteon esineinä, muuttui Matin ystävällinen naama ja alkoi osoittaa sekä suuttumusta että pelkoa, samalla kun hymy Pekan huulilla jäykistyi irvistykseksi ja ilme hänen silmissään vaihtui siksi, mikä niissä oli aina silloin kun kotimökillä tuli puhe hevosesta.
Luullen vieraita rauhallisemmiksi kuin olivatkaan ja yltyneenä toveriensa suosiosta yhä suurempiin ponnistuksiin, pisti sille, joka oli pilan alkanut, päähän uusi tuuma. Hän vetäsi revolverin vyöhystästään, tähtäsi ja ampui melkein samassa silmänräpäyksessä piipun Matin suusta.
— Herra varjelkoon! huusi Matti ja heittäytyi taapäin. Mutta Pekka unohti samassa sekä siivoutensa että nuoruutensa, kavahti ylös ja väänsi voimakkaalla liikkeellä revolverin miehen kädestä, samalla kun hän toisella kädellään tarttui miestä kurkkuun ja heitti hänet maahan kuin keilan.
Mies hyppäsi ylös, mutta Pekka tarttui häneen uudelleen kiinni ja sanoi — suomeksi tietysti: — Ei pidä leikkiä pistoolien kanssa, saattaa helposti tulla vahinko!
Sopimattoman leikin laskija koetti tempoa itseään irti, mutta toiset, joista pilanteko nähtävästi jo oli mennyt liikoihin, kävivät väliin. Ja kun Pekkakin, huomattuaan että vaara oli ohitse, ojensi revolverin takaisin omistajalleen, pudisti tämä Hänen kättään mitä sydämmellisimmästi ja vakuutti, ett'ei hän pitkiin aikoihin ollut saanut kokea niin komeita nyrkkejä. Eikä siitä muuta kuin saviruukku kiertämään miehestä mieheen.
— Eiköhän meidän pitäisi lähteä tiehemme nyt? arveli Matti oman osansa nielaistuaan. Ne ovat vaarallisia miehiä nuo, kun vaan huvikseen ampuvat piippuja ihmisten suusta.
— Nyt minä tiedän, mitä ne puhuvat, huudahti muuan ameriikkalaisista, joka oli tarkkaan kuunnellut Matin puhetta. Se on suomea, niitä on koko joukko Deer Lodgessa.
— Tirlots! huudahti Matti mitä suurimman ihastuksen vallassa. — Tirlots! — ja samalla astui hän miehen luo ja pudisti hänen kättään, samalla tavalla kuin joku toinen käyttelee pumpun vartta.
— Tarkoitatteko Deer Lodge? kysyi ameriikkalainen. Aiotteko sinne? Mitä varten olette tulleet tätä tietä, kun olisitte päässeet junalla perille asti? Täältä on sinne vielä kuuden tunnin matka vuoristossa eikä tie ole juuri mitään vierotietä.