— Joll'ei vaan Carrigan tee mitään konnankoukkua, niin minä kyllä voitan — sanoi hän. — Mutta mies on vaarallinen.
Översti pureskeli hetken aikaa mietiskellen viiksiänsä.
— Poika on oikeassa — päätti hän lopulta. — Luuletko, että ori tekisi eilisen temppunsa, jos Carrigan antaisi sille ruoskan iskun?
— Ei voi tietää — vastasi Aatami epäillen. — Se tottelee tavallisesti laukan ottaissaan, kun minä vaan viehättelen sitä, mutta en tiedä, mitä se tekee, jos Carrigan lyö sitä.
— Hm! — ymähti översti. — Meidän pitää asettua siten, että näemme, mitä hän tekee. Hoida nyt hevosta parhaasi mukaan, eläkä anna kenenkään vieraan lähestyä sitä. Ja aja sitten niinkuin suinkin kavioista lähtee. Me kaksi piiloudumme sill'aikaa häntä pitämään silmällä — joll'ei teillä ole mitään sitä vastaan.
Minä suostuin ja seurasin häntä radan ulkopuolitse vievää syrjätietä sen vastapäiselle puolelle.
— Jos Carriganilla on mielessä jotain semmoista, kuin minä epäilen olevan — selitti översti tuumansa — niin ei hän ole niin tyhmä, että tekee mitään, ennenkun on tullut pois radan käänteestä. Silloin hän on kauvimpana katsojista ja viimeisellä suoralla kohdalla, jossa jo muutama hevosenmitta merkitsee paljon.
Saavuttuamme sopivaan paikkaan, asetuimme niin mukavasti kuin mahdollista muutamien pensasten suojaan aituuksen sisäpuolelle ja tupakoimme vähän aikaa vaijeten.
— Nyt ne tulevat! — sanoi översti lopulta ja viskasi pois puoleksi poltetun sikarin.
Aluksi näytti kuin kaikki kilpailijat olisivat olleet yhdessä rykelmässä, mutta kun ne tulivat lähemmäksi, näimme me, että kaksi jo oli ratkaisevasti edellä.