Mutta taas hän erehtyi laskuissaan. Ei kertaakaan onnistunut hänen päästä tuuman vertaa oriin edelle, vaikka hän viimeisellä neljänneksellä yhtenään ripautteli hevosta pitkällä ruoskallaan. Se ei rikkonut, mutta ei voinut muutakaan tehdä kuin pitää paikkansa, niin että nuo komeat juoksijat mennä jymistivät tuomarilavan ohitse toisissaan kiinni, ori tuskin puolta kaulanmittaansa edellä.
— Koetuksen voittanut the Unknown. Aika 2:15 1/2 — julistettiin lavalta.
Översti siristi vasenta silmäänsä. — Tämä alkaa näyttää joltakin — sanoi hän. — Joll'en erehdy, on tamma saanut tarpeensa tästä lystistä.
Vetopankissa vallitsi sanomaton melu, kun suuri joukko, ensimmäisen koetuksen päätyttyä, oli pannut vetoa the Unknownista ja ne nyt tulvivat kantamaan vetorahojansa.
Jackson tuli meitä vastaan. — Tahdotteko ottaa viisikymmentä prosenttia ja peräytyä? — sanoi hän hermostuneesti.
— Eilen ehkä olisin sen tehnyt, ennenkun olin saanut vihiä Carriganin elkeistä, mutta en tänään — vastasi översti päättävästi. — Tavataan ensi koetuksen jälkeen!
— Hän tarjosi enemmän kuin oriin hinnan — sanoin minä vähän säälitellen.
— Se maksaa vielä enemmän, kun saa kiusata sitä lurjusta vielä puoli tuntia. Ja toisekseen ei meillä ole koskaan ollut parempia toiveita kuin juuri nyt.
The Unknown oli yhä vielä sangen reipas, mutta hieman näkyi sentään ponnistus alkavan vaikuttaa siihenkin, niin ett'en minä voinut päästä jonkunlaisesta levottomuudesta.
— Se kyllä kohennakse ennalleen taas — lohdutti översti. Ja Aatami nuorempi arveli varmaksi, ett'ei se missään tapauksessa ollut läheskään niin uupunut kuin tamma.