Yhdeksän hevosta otti osaa kilpailuun, jonka tähden lähdön järjestäjälläkin oli loppumaton vaiva saadakseen ne kaikki liikkeelle jotakuinkin samaan aikaan. Kahdeksan kertaa peräkkäin soitti hän ne takaisin väärän lähdön vuoksi, ja joka kerta oli Carriganilla kuuma tuska Kentucky-tamman kanssa, jota ei tahtonut saada hillityksi, eikä käännetyksi takaisin lähtöpaikkaan. Mutta niinpä olikin se hyppinyt itsensä hikeen, kun the Unknown sen sijaan totteli joka kerralla heti ja oli sen vuoksi yhtä pirteä kuin radalle tullessaankin. Yhdeksäs lähtö oli tyydyttävä ja hevoset syöksähtivät eteenpäin kaikki yhdessä rykelmässä.
Huimaa vauhtia pölähtivät ne katsojaparvien ohitse, Aatami nuorempi selkä vauhdin suunnassa, näyttäen enemmän jättiläis-sammakolta kuin kilpa-ajajalta, ja ori niin täydessä menossa, että se jo neljännes-patsaan kohdalla oli pari mittaansa toisten edellä. Ja kun puoli penikulmaa oli tultu, oli se jo niin paljon edellä, että poika voi vetäytyä sisäpuolisen aituuksen viereen. Silloin syöksyi Kentucky-tamma, jota alussa tahallaan oli pidätetty jälessä, joukosta ulos ja pääsi aina Aatamin sulkyn pyörän kohdalle, missä se itsepintaisesti pysyttelihe tuskin mittaansa jälempänä. Vauhti oli huima ja tuli toisella penikulman puoliskolla vielä sitäkin kovemmaksi, vaan kumpikaan ei saanut toisestaan voittoa.
Kolmannen neljännes-patsaan kohdalla räpäytti Carrigan tammaa ja silmänräpäyksessä ponnahti se eteenpäin, kilpailijansa rinnalle. Mutta poika hellitti ohjaksia tuuman tai pari ja oli seuraavassa silmänräpäyksessä taas kaulanmitan edellä.
"Ori voittaa! ori voittaa!" kuului huutoja katsojien joukosta, jotka olivat hurjina innostuksesta, kun molemmat hevoset pyrynä menivät määräpylvään ohitse. Carrigan kohotti vielä kerran ruoskaa kädessään, ja tamma paransi, mutta rikkoi samassa. Ja seuraavassa silmänräpäyksessä ajoi jo pikku Aatami voittajana palkintolavan ohitse, jylisevien hurraahuutojen kaikuessa. Aika 2:18.
— Hyvin tehty, niin totta kuin elän! — sanoi översti käheällä äänellä. Ja samassa menimme me alas radan portille tapaamaan Aatami nuorempaa, joka pian oli punnittu ja itse johdatti oriin pois.
— Olisi pitänyt yrittää jo ensimmäisestä kierroksesta! — suututteli översti. — Olisi saanut minkä kurssin tahansa, mutta eihän kukaan voinut aavistaa, että tamma rikkoisi ja se pelasti the Unknownin.
Me emme kumpikaan pitäneet vähintäkään lukua seuraavasta kilpailusta, vaan käytimme ajan 2:20:n luokan seuraavaan koetukseen saakka hoitamalla oritta parhaamme mukaan. Översti itse pesi sen kokonaan suurella sienellä, ennenkun silat taas pantiin sen selkään.
— En rohkene toivoakaan — sanoi hän, kun ilmoittaja nosti lippunsa, — mutta hullummasti on sen lurjuksen laita, joka eilen lahjoi Carriganin ja luuli voittavansa viisikymmentä yhdestä, kun minulla ei ollut ajajaa.
Lähtö onnistui jo toisella kerralla, ja tällä kertaa ajoi pikku Aatami, joka voittonsa johdosta oli saanut paikan sisäpuolisen aitauksen vieressä, heti muista edelle, Carrigan kintereillä.
Tämä näytti selvästi päättäneen ajaa täydellä voimalla kierroksen alusta loppuun.