— Tässä on, kolmesataa viisikymmentä — sanoi hän kylmäverisesti.
Vedonvälittäjä nauroi.
— Ei olla arkoja täällä! — kerskui hän ja kirjoitti kuitin vedosta. — Enemmän samaan kurssiin? Viisikymmentä yhtä vastaan! the Unknown!
— Tässä on viitonen lisää — sanoin minä ja sain kuitin niinkuin överstikin.
— Helposti ansaittuja rahoja! — ilkkui vedonvälittäjä.
— Saattaapa olla — mutisi översti, rientäessämme eteenpäin. — Mutta vieköön minut h—vetti, jos joku voi sanoa, että översti Beckridge on pelkuri! Olisin pannut viimeisen centini, joll'en olisi tarvinnut niitä laskujeni suorittamiseen.
Ori oli valmiina, kun me tulimme takaisin ja nähtävästi uljaimmalla tuulellaan, kaapien maata sirojen sulky-ratasten aisoissa vuoron toisella, vuoron toisella etukaviollaan, ja silloin tällöin hangaten hienoa päätään pikku Aatamin olkaan.
— Aja minkä voit — sanoi översti — ja aja parasta menoasi alusta loppuun. Ei kellään toisista ole lähestulkoonkaan samaa kestävyyttä, jos kohta Sandersonin Kentucky-tamma onkin nopeampi. Jos me voimme väsyttää sen, niin ei kukaan vielä tiedä, kuinka käy. Elä siis hätäile ollenkaan, jos se voittaakin pari ensimmäistä kierrosta.
— Ja sen se tekeekin — sanoi hän minulle, kun me lähdimme valjastuspaikalta nähdäksemme pojan ajavan radalle. — Minä en ollenkaan hämmästyisi, vaikka tamma voittaisikin kolme kierrosta yhteen kyytiin ja samalla koko kilpailun.
Aatami nuorempi ajoi radalle niin tyynenä kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään kuin ajanut tuhansien dollarien hevosia. Mutta yleisö nauroi ja vihelsi pienelle, hullunkuriselle olennolle, jonka lyhyet jalat olivat enemmän kuin suoran kulman levällään, ulottuakseen sulkyn aisoille.