Lakkautuksen jälkeen kului parisen viikkoa miettimiseen sinne ja tänne, mitä olisi tehtävä erikoisesti sen johdosta, että senaatti juonitteluilla oli saatu julkaisemaan lainvastaiset määräykset. Tahdottiin antaa yleisölle selvä käsitys siitä, miten tämä oli tapahtunut, mutta sanomalehdet ja kirjapainot eivät ylimalkaan tahtoneet antamalla apuaan tähän saattaa vaaranalaiseksi omaa olemassaoloaan, eikä asiaa pidettykään sen arvoisena. Päätettiin silloin painattaa selostus Tukholmassa ja minä otin matkustaakseni sinne painatuksesta huolehtimaan sekä sittemmin toimittaakseni painotuotteen maahan sekä sensuurin että tullin sivu. Yhdestä painotuotteesta tuli kuitenkin kaksi, sillä viime hetkessä minä täysin pätevältä ja luotettavalta taholta sain koko joukon yksityiskohtaisia tietoja senaatin menettelytavasta, mutta komitea, joka oli laatinut ensimmäisen lentokirjasen, ei katsonut asiakseen lisätä täydentäviä yksityiskohtia, jotka se tunsi vain kuuleman mukaan, vaan jätti minulle tehtäväksi toisen paljastuksen kirjoittamisen. Sitä paitsi olin päättänyt koettaa saada aikaan sanomalehden, hätävaralehden, joka ainakin tiedoittaisi sensuurin poistamat uutiset, joskin epäsäännöllisesti ja vain tilapäisluontoisesti. Siitä oli myös neuvoteltu eri tilaisuuksissa ja eri henkilöiden kanssa, mutta ei kukaan, paitsi tri Neovius, tahtonut oikeastaan aktiivisesti ottaa osaa asiaan. Siellä täällä lupasi tosin joku tilaisuuden tullen kirjoittaa tulevaan lehteen ja pari heistä todella pitikin lupauksensa, mutta kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että yritys ensi numeron ilmestymisen jälkeen menisi nurin. Muu ei ollut mahdollista, niin arveltiin, katsoen viranomaisten mahdollisuuksiin, kuin että he keskeyttäisivät homman ja todennäköisesti tekisivät mahdottomaksi kaiken enemmän toiminnan niiden taholta, jotka olivat ottaneet yrityksen vastuulleen. Tarvitsi vain näyttää toteen asian toimeenpanomahdollisuus, ja avustajia ilmestyi joukoittain, sillä se vaara, jonka minä otin osalleni, oli ilman muuta selvä sekä minulle että muille. Siitä ei ollut sen enempää sanottavaa, minkä vuoksi minä, niin pian kun lentokirjaset olivat selvät, lähdin Tukholmaan yrittämään.

Salakuljetusta varten olin minä ostanut vanhanpuoleisen huvipurren ja pyytänyt pari amatööripurjehtijaa ja erään ammattimatruusin miehistöksi sekä viemään veneen Tukholmaan. Itse olin matkustanut sinne laivalla koettaakseni saada painotuotteet valmiiksi siksi kuin veneen oli määrä saapua. Kaikki kävi toiveitten mukaan. Molemmat lentokirjaset ja sanomalehden näytenumero, joka tri Neoviuksen ehdotuksesta oli ristitty "Vapaaksi Sanaksi" (Fria Ord), olivat kunnossa ja lastattiin heti purteen, jonka piti senjälkeen lähteä matkaan ilman minua. Minun oli määrä palata samalla tavalla kuin olin tullut. Mutta miehistöä oli ruvennut arveluttamaan ja he selittivät, että minun oli seurattava mukana. Molemmilla amatööreillä ei ollut muuta valitsemisen varaa, piti lähteä purjehtimaan, vaikka minulla kyllä olisi ollut paljon toimittamista Helsingissä, jonne me varmasti tulimme saapumaan huomattavasti myöhemmin, kuin jos olisin voinut aikomukseni mukaan matkustaa höyrylaivalla.

Matka sujui onnellisesti, vaikka se kestikin melkoisen kauan, kun meitä viivyttivät vastaiset, osin heikot tuulet. Minä päätin lopuksi purjehtia Turkuun, josta lastimme voitiin rautateitse lähettää Helsinkiin, jonne itse lähdin samalla tavalla. Kaikki kävi kuten toivottiin, sekä lentokirjaset että näytenumero jaettiin asianmukaisessa järjestyksessä ja jälkimmäinen saavutti niin suurta suosiota, että jo ensimmäisen numeron jälkeen tilauksia tuli niin paljon, että julkaiseminen huolimatta suurista kustannuksista tuli kannattamaan. Tilauksia ei kuitenkaan otettu vastaan useammalle kuin kahdellekymmenelle numerolle, sillä vielä ei oltu oikein varmoja siitä, voitiinko yritystä jatkaa. Tilausmaksu voitiin suorittaa mihin pankkiin tahansa, sillä kaikissa oli avattu tilejä eräälle henkilölle, joka, vaikka olikin ruotsalainen, oli lainannut nimensä tähän tarkoitukseen.

IV.

Yhä laajempaa salakuljetustoimintaa.

Pari matkaa tehtiin vielä ensin ostetulla purjeveneellä, mutta paitsi sitä, että se oli huono purjehtija, ei siinä ollut lainkaan tilaa lastia varten, vaan oli se sälytettävä ahtaaseen salonkiin, ja sitäpaitsi se ui siksi syvässä, ettei juuri voinut tulla kysymykseen purjehtiminen muita kuin tavallisia reittejä, jotka eivät aina voineet sopia meille. Se hylättiinkin jo ensimmäisenä syksynä ja uusi tilattiin amerikkalaisesta mallista tehtyjen piirustusten mukaan. Veneessä oli nostoköli, joten se, vaikka oli kaksikymmentä metriä pitkä, ei tarvinnut enempää kuin 4 3/4 jalkaa vettä, kun nostoköli oli nostettu ylös. Muuten se ui lähemmä 10 jalan syvyydessä. Sellaisella veneellä saattoi kulkea melkein missä vain halusi, kun kirkkaan meriveden värin vivahtelu paljasti vedenalaiset karitkin aina 5 jalan syvyydestä. Ja jos jouduttiin kivelle, nousi köli vain ylöspäin sen pahemmitta seurauksitta.

Uusi vene ei kuitenkaan valmistunut ennenkuin kevätkesällä 1902 eikä sitä sitäpaitsi voitu käyttää talvisaikaan, mutta "Vapaata Sanaa" ilmestyi numero viikossa ja sen täytyi luonnollisesti tulla tilaajien käsiin yhtä usein. Alussa oli epäilys yrityksen toteuttamismahdollisuudesta niin tuntuva, että vain aniharvat suostuivat auttamaan salakuljetuksessa, minun oli itse alituiseen matkustettava Tukholmaan noutamaan painosta — ellen muista väärin tein talven aikana kolmekolmatta sellaista matkaa, mutta sanomalehti saatiin onnettomuuksitta maahan. Monenlaisia apukeinoja käytettiin, kuten kukkakoreja, hedelmälaatikoita ja tynnyreitä, peltisen säiliön ympärille leivottuja kaakkuja j.n.e. lukuunottamatta tietysti sopivasti sisustettuja matkatavaroita. Tämän vuoksi sattui usein, että lehden ilmestyminen oli epäsäännöllistä, kaksi numeroa tuli yht'aikaa, viikkoa pitempiä väliaikoja oli numeroiden välillä j.n.e., mutta ne tulivat joka tapauksessa huolimatta kaikesta siitä, mitä sensuuri ja korkeat asianomaiset tekivät ehkäistäkseen tuon epämieluisan liikenteen.

Suomessa lähetettiin lehti postitse, sillä silloin vielä oli posti luotettava, ja lisäksi vielä ristisiteinä, avoimissa kirjekuorissa. Kokonainen vuosi kai käytettiin tätä kuljetustapaa ja postissa lienee oltu siitä selvillä, mutta ei kukaan kielinyt. Vasta kun vanha, luotettava postipäällikkö pakotettiin eroamaan, sillä hän ei tahtonut alistua kenraalikuvernöörin vaatimaan kirjeiden sensuroimiseen, ja uusi nimitettiin Bobrikovin virkaintoisesta karjasta, oli meidän pakko vaihtaa jakelutapaa.

Sitä vaihtamalla saatiin sitäpaitsi parhaiten pimitetyksi viranomaisten silmät, näiden herrojen, joilla kyllä oli nuuskijansa tullissa, postissa, rautateillä j.n.e. puhumattakaan santarmistosta, joka luonteensa mukaisesti nuuski kaikkialla, mutta yhtä laihalla tuloksella kuin yleensä Suomessa.

Niin pian kun pursi varhain seuraavana kesänä oli kutakuinkin valmis, astuin heti virkaani. Itse olin silloin Tukholmassa eräiden painatustöiden vuoksi, sillä toimintaa oli vähitellen laajennettu, niin että se silloin jo käsitti paljon muunkin salakuljetusta kuin "Vapaan Sanan". Veneen vei Tukholmaan henkilö, joka oli asettunut asian käytettäväksi, ja se ankkuroitiin Tukholman edustalle, Furusundiin. Sinne vietiin lasti ja matkustajat pienemmällä hinaajalaivalla — matkustajat, sillä antaaksemme veneellemme aito huvipurren leiman, oli meillä joukko matkustajia mukana matkalla. Purjehdus sujui onnellisesti, vaikka vene kuten sanottu ei vielä ollut täysin kunnossa. Helsinkiin saavuimme varsin lyhyessä ajassa ja siellä purjehdimme suoraan satamaan, jossa kellään ei voinut olla aavistustakaan edes veneen olemassaolosta. Yhtä onnellisesti sujui lastin purkaminen. Ei ainoallakaan sivullisella ollut vähintäkään vihiä siitä, että se kokonaan oli sensuurin kieltämää tavaraa. Kuinka monta matkaa vene vielä tämän olemassaolonsa ensi kesän aikana teki, sitä en enää muista. Tiedän vain, että vietin suurimman osan aikaani veneessä, jossa m.m. hoidin "Vapaan Sanan" toimituksen. Kaikki matkat sujuivat onnellisesti huolimatta kenraalikuvernöörin kiukusta — hän oli tietenkin saanut tietää, millä tavalla "Vapaata Sanaa", joka oli hänelle todellinen silmätikku, tuotiin maahan — ja monista, yleensä aikalailla kömpelöistä yrityksistä päästä salakuljetuksen perille, joihin hänen toimestaan ryhdyttiin.