Kun Elias tuli, laski hän hänet suurimmalla varovaisuudella kyökkiin ja selitti kuiskaamalla, miksi hän ei enää voisi tulla päiväsaikaan.
— Ja sinä näytät todellakin vaaralliselta, lisäsi hän. — Mutta minä leikkaan sinun hiuksesi ja paikkaan edes takkisi.
Elias antoi hyvillään hänen tehdä, mitä hän halusi.
— Nyt sinä näytät kokonaan toiselta mieheltä! sanoi hän lopetettuaan hiuksien leikkuun — — Kyllä sinulla pitäisi olla joku hoitaja — — — Joll'ei sitä käräjämatkaa olisi ollut, voisimme me mennä naimisiin, sitten kun täällä ajat paranevat, lisäsi hän puoleksi leikillään. — Kas niin, otappa nyt takki päältäsi!
Elias totteli, mutta hitaasti se kävi — — Voisikohan se todellakin ajatella naimakauppoja hänen kanssaan? — — Mutta ehkä sekin pilkkasi häntä — niinkuin kaikki muutkin — —
— Sinun käräjämatkasi ei merkitse mitään, sanoi hän, ojentaissaan hänelle takkiaan — — mutta ei kaiketi minunlaiseni kelpaa sinulle — — —?
Elias katsoi häntä suoraan silmiin ja toinen huomasi, että sillä oli täysi tosi mielessä.
— Etteikö kelpaisi? — aivankuin kuka tyttö tahansa ei olisi iloinen, saadessaan niin hyvän miehen kuin sinä olet! — — Herra Jumala! kun kaikki tuo olisi tapahtumatta — — ja nyt se on pistetty papinkirjaankin ikuiseksi häpeäksi!
Hän puhkesi itkuun. Ja Elias — hän olisi varmaan syleillyt ja suudellut häntä, jos vaan olisi sellaisia temppuja ymmärtänyt. Mutta sitä hän ei ymmärtänyt, pyyhkieli vaan ystävällisesti hänen olkapäitään.
— Mitä me huolimme siitä, mitä ennen on tapahtunut, lohdutteli hän — ja viisi papinkirjasta, jos sinä vaan otat Möykän!