— Ole nyt ihan hiljaa, varoitti hän vielä kerran, ennenkun hiipi ulos. — Se olisi kauhea häpeä, jos jouduttaisiin poliisin käsiin.
Pitkään aikaan ei Elias liikauttanut edes sormeaan. Mutta sitten oikasi hän hiukan toista jalkaansa, joka alkoi puutua, ja satutti hiilihankoa, joka oli uunin nurkassa. Se kaatui tietysti kovalla kolinalla syvässä hiljaisuudessa, ja Elias hyppäsi pystyyn.
Elias seisoi ehkä puoli minuttia liikahtamatta. Sitten kuuli hän ylhäällä avattavan ovea, ja riensi varpaillaan eteiseen.
— Kuka siellä? kysyi joku kovalla, pelästyneellä äänellä portailta.
Elias pysähtyi suoraan kadulle vievän lasioven eteen, mutta ei vastannut mitään:
— Vastaa tai minä ammun! uhkasi ääni.
— Minä luen kolmeen saakka — yksi — kaksi
Elias oli vaiti.
— Kolme!
Laukaus kuului ja Eliaasta tuntui ihan kuin häntä olisi lyöty ankarasti piiskalla sääreen. Mutta hän seisoi hievahtamatta ja seuraavassa silmänräpäyksessä kuului toinen laukaus, samassa kun Kristiina tuli kiirehtien alas vinniltä.