Pantomiimi oli semmoinen, että luuranko siinä kaikella tavalla koetti osoittaa ihastustaan lihavaan tyttöön. Esityksen loistokohta oli se, kun lihava nainen nousi ylös, sipsutteli yli näyttämön, niin että sekä siltalaudat että hän itse hytkyivät, ja palasi paikoilleen kantaen rintainsa päällä tarjotinta, jossa oli pullo ja kaksi lasia. Tukematta tarjotinta kädellään kaatoi hän whiskyä laseihin ja kilisti ihailijansa kanssa, jonka tehtyä tämä asetti lasinsa takaisin tarjottimelle, nuoleksi rajusti suutaan ja suuteli tytön toista kättä, jolloin tämä ujosti peitti kasvonsa toisella kädellään. Käsi oli kuin kohtalaisen kokoinen savustamaton siankinkku.
Mutta yleisö oli nähnyt sekä käden että hänen muut ihanuutensa ja saanut niistä kyllänsä.
— Gorilla, gorilla! kuulin ensin pari ääntä huutavan. — Gorilla, gorilla! yhtyivät kohta kaikki muutkin huutamaan. — Hirttäkää nuo hirviönne — gorilla maalle!
Ja gorilla tuli maalle tehden pari pitkää hyppyä ja päästäen suustaan parkaisun, joka siinä silmänräpäyksessä sai kaikki muut vaikenemaan. Muutamat lähinnä istuvista nousivat puoleksi paikoiltaankin, ikäänkuin eivät olisi tunteneet itseään oikein turvallisiksi, mutta gorillalla oli kaulan ympärillä paksu ketju, josta hartiakas mies häntä talutti, pitäen toisessa kädessään tukevata rottinkia.
Minä suorastaan olin koukussa naurusta, jota täytyi pidättää, samalla kun gorilla, joka sekin näkyi käsittävän tehtävänsä hullunkurisuuden, näytteli osaansa sitä paremmin kuta enemmän hän irvisteli.
Kun gorilla vielä oli tehnyt muutamia hyppyjä ja laukkoja, ojensi näyttäjä piippunsa elukalle, joka irvisteli yhä isommin, suuteli piippua ja päästi suustaan omituisia kurkkuääniä, siten ilmaisten ihastustaan.
— Ja nyt täytyy sinun tanssia vähän, kehoitteli näyttäjä, pudistaen ketjua. Mutta gorilla näytti hampaitaan, röhki, mörisi ja päästi lopulta haukkuvan äänen, jota ei kukaan olisi voinut tuntea ihmisen ääneksi.
— Vai niin, meidän täytyy kai taas tarttua keppiin, uhkasi näyttelijä ja heilautti rottinkiaan. Mutta tuskin oli hän ehtinyt astua pari askelta eteenpäin, kun gorilla selkä kumarissa ja jalat koukussa puhalsihe tanssimaan jigiä, jommoista harva ihminen lienee ennen nähnyt. Ei olisi oikeakaan apina osannut tehdä sitä nokkelammin ja vaikuttavammin. Mutta kylläpä se otettiinkin vastaan myrskyisillä suosion osoituksilla.
Katsojat taputtivat käsiään, polkivat jalkaa ja huusivat: hyvä! hyvä! kunnes gorilla oli melkein näännyksissä. Silloin kysyi näyttäjä eikö kellään herroista mahdollisesti olisi taskumattia mukanaan, niin saisivat nähdä, miten elukka ottaa ryypyn vahvistaakseen voimiaan.
Puoli tusinaa pulloa ojennettiin esiin, gorilla tuli näyttämön reunalle, valitsi yhden pulloista ja kaatoi siitä aika kulauksen poskeensa. Mutta hän irvisti kauheasti ja kumartui nielaistessaan melkein kaksinkerroin yleisön suureksi ihastukseksi.