— Se kestää todellakin enemmän kuin luulinkaan, sanoi hän, kun gorilla tuli näyttämöltä.
Viideskin näytäntö onnistui mainiosti. Gorilla oli erittäin iloisella tuulella ja tanssi erinomaisesti, mutta tyhjensi melkein puolen suurta pulloa, kun joutui loppukohtaukseen. Yleisö, joka oli viettänyt sunnuntaita perinpohjaisesti, oli sekin iloisella tuulella ja ihastuksissaan esityksistä.
Viimeisen väliajan kuluessa tarkastelimme översti ja minä gorillaa hyvin tarkkaan, mutta emme voineet huomata pienintäkään merkkiä siitä, että gorilla olisi alkanut käydä tajuttomaksi. Iloinen se vaan oli.
— Se käy hyvin sentään, uskalsi översti jo toivoa. — Kerran vielä voi hän varmaankin näyttäytyä tekemättä tyhmyyksiä. Nämä kaupat kannattaa! lisäsi hän tyytyväisenä, kun sihteeri taas toi hänelle kuutisenkymmentä dollaria viimeisestä näytännöstä.
Kuudeskin kävi toivon mukaan. Gorilla oli hullunkurisempi ja tanssi jiginsä paremmin kuin koskaan ennen.
— Ja nyt, hyvät herrat ja gentlemannit — jos jollakulla sattuisi olemaan taskumatti mukanaan. — Voitte nähdä gorillan ottavan pienen ryypyn, puhui näyttäjä tavalliseen tapaansa.
— Tässä, kaunis poikaseni! sanoi muuan lähinnä seisovista ja ojensi hänelle nahkalla päällystetyn pullon, jonka irlantilainen heti paikalla keikautti huulilleen. Mutta yhtä pian pudotti hän sen maahan.
— Pippuria! sinä kirottu koira! karjasi gorilla puhtaimmalla englanninkielellä ja iski rystynsä nyrkkitaistelijan nopeudella pilantekijän otsikkoon.
— Hevoset! kuulin överstin äänen kuiskaavan korvaani ja kun me ryömimme vaunun läpi, kuului teltasta viisikymmen-ääninen vihainen ulvonta.
Tuossa tuokiossa olivat hevoset irti ja me satulassa.