Ainakin puoli tusinaa revolvereja tähtäsi samassa silmänräpäyksessä pankinpitäjää, joka muuttui vaaleanharmaaksi ja antoi oman revolverinsa painua alas.
— Paljonko teillä oli pöydässä? kysyi översti, hellittämättä katsettaan pankinpitäjästä.
— En tiedä. Eerikki laski nopeasti setelinsä. — Sata kahdeksankymmentä.
— Ja kolme viitosta, jotka hän nylki teiltä vaihdettuaan kortit — sata ja yhdeksänkymmentäviisii yhteensä, laski översti.
— Se ei ole oikein — — hän tiesi — änkytti pankinpitäjä vastaan.
— Änkytä esiin sata yhdeksänkymmentäviisi, joll'et tahdo hirteen, sinä kavala koira! ärjäsi eräs katsojista. — Hirtettävä olisit sittenkin!
Pankinpitäjä kaivoi vapisevin käsin esiin kaikki, mitä hänellä oli jälellä. Se nousi ainoastaan sataan seitsemäänkymmeneenviiteen, vaan sitä ei tahtonut kukaan uskoa, ennenkun hän oli kääntänyt kaikki taskunsa nurin.
Silloin puhkesi siellä riemu ylimmilleen ja Eerikki Käykän piti muuttaa osa voittoaan juoma-aineiksi koko seuralle, koska hän oli särkenyt pankin. Pakotettiinpa vielä pankinpitäjäkin tyhjentämään kukkurapää lasi.
Mutta sitten saattoivat kaikki läsnäolijat häntä aina kylän päähän saakka ja siellä asettuivat he leikilliseen rajamaan tapaan kahteen harvaan riviin. Pankinpitäjä asetettiin kahden ensimmäisen miehen väliin ja sitten potkivat he hänet mies mieheltä kaikuvilla hurrahuudoilla ulos aavikolle, jonne hän heti katosi kuin varjo pimeyteen.
— Kukahan niistä kaappasi hänen hevosensa! sanoi översti palatessamme hotelliin.