Sitä emme saaneet koskaan tietää, mutta saadaksemme pitää omamme, ratsastimme sieltä seuraavana aamuna hyvissä ajoissa tiehemme.
Pastori Lahti.
Anokassa oli elämää ja liikettä eräänä kauniina kauniina sunnuntai-aamupäivänä alkupuolella kesäkuuta. Jokaisesta siirtolan talosta tulivat kaikki, jotka suinkin kotitoimiltaan pääsivät, mitkä veneillä järven yli, mitkä jalan, ja etäisimpänä asuvat nelipyöräisissä farmarivaunuissa Salmelan taloon, jonka suuressa salissa piti iltapäivällä pidettämän raamatunselitys.
Aina siitä pitäen kuin Anoka sai oman rautatie-asemansa ja "kaupunki" alkoi kohota radan varrelle, oli ollut puheena hankkia sinne suomalainen pappi ja rakentaa kirkko, mutta nyt vasta oli todenteolla ryhdytty asiaan käsiksi. Kun keväällä tusinan verran uudisasukkaita oli tullut lisää ja useat entisistä olivat toimittaneet sinne vaimonsa ja lapsensa, alkoi tuuman toteuttaminen käydä välttämättömäksi. Pitäisihän lasten saada jotain opetusta, eikä tekisi pahaa aikuisillekaan, jos jonkun kerran saisivat kuulla jumalansanaa, vaikk'ei siitä sitten olisikaan muuta hyötyä kuin että miehet pysyisivät poissa kapakasta saarnan aikana.
Sillä kapakka oli luonnollisesti Anokassakin, ja kaksi kauppapuotia, sekä postikonttori, joka oli asetettu kapakan takaiseen huoneeseen. Ja kapakan isäntä oli samalla rauhantuomari, poliisipäällikkö ja ainoa konstaapeli. Suurta vaivaa hänellä ei ollut järjestyksen ylläpitämisessä, mutta rauhantuomari Tuhkala tunsi sentään vallan hyvän painon niiden kirjavien virkojen vastuunalaisuudesta, jotka olivat hänen hartioillensa sälytetyt — ja jokaisessa sopivassa tilaisuudessa koetti hän parhaansa mukaan saattaa sitä muittenkin huomioon. Mutta muuten oli hän hyväluontoinen mies ja osasi tarpeeksi englantia voidakseen auttaa kyläläisiä heidän asioissaan, joita heille joskus sattui "ulkomaalaisten" kanssa, niinkuin he nimittivät kaikkia, jotka eivät olleet heidän maanmiehiään.
Oikeastaan hän ei pitänyt kirkkoa eikä pappia Anokassa tarpeellisina, mutta kun Salmelan isäntä, suurimman farmin omistaja paikkakunnalla ja muuten ymmärtäväinen mies, oli luvannut tonttimaan ilmaiseksi, ja kun muutkin kyläläiset näkyivät haluavan sielunpaimenta, niin ei hänkään, Tuhkala, tahtonut vetäytyä asiasta erilleen. Päinvastoin oli juuri hän kirjoittanut ja pyytänyt pastori Lahtea Mills'istä tulemaan vaalisaarnan pitoon Anokaan, kun oli kuullut, että tämä halusi muuttaa sieltä pois.
Oikea vihitty pappi ei Lahti ollut, oli vaan läpikäynyt erään norjalaisen pappisleipomon Illinoisissa, jossa sielunpaimenia paistettiin tusinakaupalla, ja jonka yksivuotiseen kurssiin hän oli ottanut osaa, sen verran kuin hänen täydellinen kielen taitamattomuutensa myönsi. Mutta kotona oli hän käynyt kansakouluseminaaria, ja vaikka hänet sieltä oli jonkun virheen tähden eroitettu jo aikoja ennen kuin hän oli voinut ajatellakaan päästötodistuksen saamista, oli hän kuitenkin ennättänyt hankkia koko joukon enemmän tietoja kuin toiset papinkokelaat laitoksessa ja siksi olikin hän heidän joukossaan ollut loistava nero.
Hän oli kuleksinut laajalta ympäri Ameriikan. Oli ollut jonkun ajan siirtolais-asioitsijana New-Yorkissa, sitten ruuanpitäjänä eräälle roikalle rautatien työmiehiä etäällä lännessä, puoli vuotta eläinlääkärinä muutamassa uudiskaupungissa Dakotassa, ja sen jälkeen — kun hän humalapäissään oli yhtenä ainoana yönä tohtoroinut kuoliaaksi erään farmarin koko karjan — oli hän antautunut pappisuralle Mills'issä, joka myöskin oli suomalainen siirtola, oli hän nyt viimeksi oleksinut jonkun ajan pappina, lastenopettajana ja sanomalehden toimittajana samalla kertaa, mutta ei pitänyt ilmanalasta siellä, niinkuin hän kirjoitti Tuhkalalle ja oli senvuoksi sangen taipuvainen tulemaan Anokaan, jos vaan seurakunta ottaisi rakentaakseen tarpeellisen huoneuston kirkolle, koululle ja pastorille itselleen.
Saattaahan olla, ett'ei ilmanala Mills'issä ollut parasta laatua, mutta luultavaa on joka tapauksessa, että pastorin muuttohalu jossain määrin myös seurasi siitä, että hänen sanankuulijansa olivat jo tarpeeksi ameriikkalaistuneet uhatakseen häntä tervalla ja höyhenillä, jos hän vielä kerran kapuaisi humalassa saarnatuoliin. Olipa miten tahansa, mutta hyvin taipuisa hän oli muuttamaan Anokaan ja tänään piti hänen pitää raamatunselitys Salmelan salissa.
Hyvissä ajoin iltapäivällä saapui juna, pastori mukana. Rauhantuomari Tuhkala, ameriikkalainen kauppamies, Salmelan isäntä ja muutamia muita kunnianarvoisia miehiä oli häntä vastassa asemalla, vaan muu seurakunta oli kokoontunut taajaan joukkoon maantielle, vähän matkaa seurapaikasta. Pastori hymyili ystävällisesti niille kansalaisille, jotka olivat häntä vastassa, oli vastahakoinen antamaan matkalaukkuaan Salmelan isännän kannettavaksi, mutta suostui siihen sentään ja läksi muiden seurassa kävelemään tietä pitkin, sittenkun hän kohteliaalla, mutta päättävällä tavalla, aivan kuin se olisi ollut hänen arvoansa alentavaa, oli hylännyt Tuhkalan kutsumuksen, että koko seurue ensin ottaisi pienen ryypyn.