KORPI pakottaa itsensä tyyneksi ja lausuu hiukan värisevällä äänellä.
Hyvä on. Käske sen tulla sisään.
Emil tekee sen ja alkaa kävellä edestakaisin sivuseinällä huitoen välillä käsiään, näyttää ikäänkuin ei ensin huomaisikaan Kettusen ja toisten väittelyä.
KETTUNEN astuu arasti sisään, hänen luihu katseensa kiertää ympäri huoneen pälyilevänä ja pelokkaana kuin varkaan ja hänen pukinpartansa heilahtaa hullunkurisesti joka kumarruksella.
Hyvää iltaa, hyvää iltaa… tuota… Taisin häiritä, tuota, tulla sopimattomaan aikaan… taitaa olla tuota, kokous…?
KORPI
Ei täällä kokousta ole. Muuten vain pitäisi hiukan keskustella, mitä olisi tehtävä lakon suhteen…
KETTUNEN mielistellen.
Jaha, jaha tuota, sellaista se on… Niin, minäkin tulin tuota, kysymään, jos niinkuin tuota, olisin niitä apurahoja saanut, tuota, minäkin…
1:NEN TYÖMIES äreästi.