Eihän teillä ole lapsiakaan…
KETTUNEN katsahtaa hurskaasti kattoon.
Ei ole — ei ole tuota, herra siunannut… vaikka…
KORPI keskeyttää vapisevalla, miltei surullisella äänellä.
Onko Kettunen sanonut, että minä olen itse syönyt lakkolaisten avustusrahat?
KETTUNEN hämmentyen.
Minäkö…? En tuota, en minä ole sanonut…
KORPI katsoo häneen läpitunkevasti.
Etkö sinä ole sanonut?
KETTUNEN arasti ja epävarmasti.