Enhän minä, tuota… en minä ole puhunut koko avustusrahoista… En minä siis ole voinut tuota, sellaista sanoa.
HALONEN
Nyt sinä valehtelet taas! Juuri tänään sanoit kun pyysin viittä markkaa lainaksi ja käskit mennä pyytämään ruokaa Korvelta…
KETTUNEN säpsähtää ensin huomatessaan Halosen hämärässä nurkassa, multa sitten tiuskasee tolkuttomasti.
Mitä sinä sanot? Vastaatko puheesi? Kuka sen todistaa? Sinä itse valehtelet tuota, kuin kirjava koira. Ettes häpee…
HALONEN tuskallisen syyttävästi.
Voi sinua… Etkö muista miten vielä lisäsit, ettei siellä tiedetä nälästä mitään — koska meidän rahoilla on ostettu vaikka mitä… Kiellätkö?
KETTUNEN
Tuota, tuota… en minä noin ole sanonut. — (Havahtuu hämmennyksestään ja lisää ilkeästi.) — Vai olet sinäkin täällä lakkolaisena? Ethän sinä päivällä ollut sillä kannalla…
(Halonen hätkähtää kuin piiskaniskuista ja aikoo sanoa jotain.)