KAARLO kuohahtaen.
Te olette koira! Ei — oikea Kettunen — oikea kettu te olette.
ENSIMÄINEN TYÖMIES
Niin, älä loukkaa koiria noin rumasti…
KETTUNEN ei tiedä mitä sanoisi, huulet vain höpsyvät hassunkurisesti ja hän muistuttaa entistä enemmän pukkia; sitten änkyttää raivosta vinkuvalla äänellä.
Mi-mitä, tuota… mitä sinä lurjus tuota, sanoit…? Vastaatko puheesi…? Niin juuri — sinä muistat tämän!
KORPI ankarasti.
Onko Kettunen sanonut minusta niin?
KETTUNEN pelästyy taas, mutta viha voittaa; hän perääntyy pari askelta ja sähisee, syyttävästi.
Minä en tuota, tiedä mitä te tarkoitatte — mutta kyllä minä aina puheeni vastaan. Enkä minä ainakaan ole apurahoja saanut… Kuka heidät sitten tuota, lieneekin saanut…