Antakaa hänen mennä…
KORPI aikoen nousta.
Ei, ei. Siellä voisi käydä huonosti.
(Kyökistäpäin kuuluu epämääräistä melua.)
KAARLO lähenee häntä; hiljaa lujasti.
Korpi, älkää sekaantuko tähän. Siellä on nyt pimeä — ja pieni selkäsauna tekisi hänelle niin kovin hyvää — hän kaipaa sitä kipeämmin kuin kukaan toinen tässä maaherranläänissä…
KAIKKI paitsi Halonen yhtyvät naurahtaen Kaarlon mielipiteeseen.
— Hän olisi tarvinnut sen jo kauan sitten…
— Se on oikein! Ei sekaannuta…
Silloin kuuluu ulkoa epäselvästi Kettusen kimeä hätähuuto: Auttakaa!
Apua jumalan tähden! — Liisa huutaa — Emil, Emil! — Siellä kuuluu
Anninkin ääni, ja lasten hätääntynyttä itkua.