KORPI ärjäisten.
Valehtelet!
KETTUNEN ovella, ilkeästi naurahtaen.
No, olkoon niin — minun puolestani…
EMIL on muuttunut aivan kalpeaksi; lähtee nopeasti Kettusen jälkeen ja mutisee hammasta purren.
Tuota minä en kärsi…
KORPI
Mihinkä sinä? Pysy täällä…
(Emil ei enää kuule.)
1:NEN TYÖMIES hiljaa, kiihtyneenä.