Eipä ole väliä! Kyllä hän samallainen on, kuin Kettunenkin.
KAARLO katkerasti.
Juudas edes hirtti itsensä — mutta meidän Juudaksilla ei ole pennin edestä häpyä — eikä rohkeutta tehdä edes sitä!
HALONEN on vavahtanut jokaisesta syytöksestä kuin piiskaniskusta, nyt hän käännähtää, kohottaa tuskan vääristämät kasvonsa Kaarloa kohden ja änkyttää vapisevin huulin.
Voi toverit, toverit… kun mestari uhkasi ajaa heti pois ellen…
KAARLO keskeyttää ärjäisten.
Ei tässä ole sinun tovereitasi!
HALONEN kuin tukehtumaisillaan.
Älä sinä Kaarlo… et sinä vielä tiedä… kun ei ole leivänmurua — eikä saa mistään apua… Ja sitten lapset… yhtämittaa pyytävät ja itkevät… niin tuota…
(Hänen äänensä katkeaa ja hän lähtee horjuen ulos.)