(Kaarlo hätkähtää vuorostaan Halosen viime sanoista, niinkuin häneen olisi sattunut voimakas isku. Ja kaikki ovat kuin lamaantuneita.)
EMIL katkerasti ihmetellen.
Hän — hän petturi…?
KORPI matalalla äänellä.
Toverit, me syytimme häntä liian ankarasti… Nähkääs, tuollatavalla me suorastaan ajamme hänet petturiksi… Olisi pitänyt puhua hänelle, koettaa auttaa, niin hän ei olisi mennyt… Me teimme väärin.
1:NEN TYÖMIES
Ei tässä ihminen enää ymmärrä, mitä sanoo…
EMIL
Mutta miksi hän sentään lupasi mennä petturiksi…? Kuinka se n mahdollista?
KAARLO syvästi katuen.