Niin toverit Kaarlo puhuu totta! Jos me vain voisimme kestää vielä pienen ajan — niin me voittaisimme! Viikkoa kauempaa ei patruuna missään tapauksessa voi seisottaa tehdasta. Eikö siis puhuta kokouksessa siihen suuntaan, että jatketaan lakkoa — kärsitään vielä edes pieni aika…
KAARLO odottaa jännittyneenä; sitten masentuu toisten toivottomasta äänettömyydestä.
1:NEN TYÖMIES hiljaa.
Voisihan tuota koettaa…
2:NEN TYÖMIES huokaisten.
Niin, niin…
KORPI katsahtaa miehiin, ja hänenkin mielensä masentuu; sitten vilkasee seinäkelloon ja sanoo alakuloisesti.
Kello onkin jo kohta kuusi; täytynee kai sitten lähteä…
(Lähtevät äänettöminä ja synkkinä.)
EMIL on pidättänyt Kaarloa, ja kun toiset ovat poistuneet, kysyy hän hiljaa, pidätetyllä vihalla.