Missä ne mahtavat olla kortteeria — nuo rikkurit?
KAARLO
En tiedä, mitä sitten?
EMIL
Minä olen tässä päättänyt koota joitakin miehiä ja ajaa ne pois — miten tahansa… Tuletko mukaan?
KAARLO epäröiden.
Ei Emil, kyllä sinun isäsi sittenkin on oikeassa siinä, että tuollaisesta toiminnasta ei ole hyötyä…
EMIL yhä enemmän kiihtyen.
Hyötyä! Mutta minä en välitä hyödystä — en mistään! Koko elämä on niin kauhistavan kurjaa, ettei se maksa viittä penniä! Ja sen sanon, että noiden rikkurien täytyy mennä täältä — jollei muuten, niin jalat edellä… Tuollaisten lurjusten ei ole väliä, jotka julkeavat tulla riistämään viimeisen leipäpalasen nälkää kärsiviltä lapsilta!
KAARLO sydämellisesti mutta lujasti.