Emil — sinä et saa ryhtyä mihinkään tuollaiseen! Sinun täytyy ajatella myöskin omaisiasi ja ennenkaikkea suurta asiaamme…
EMIL
Minä en enää ajattele mitään — en mitään! Kaikki on kuitenkin turhaa! Olisi sentään hauska tietää, mistä lähtien sinäkin olet alkanut pelätä…?
KAARLO keskeyttää painavasti.
Sinä kyllä tiedät, etten pelkää, mutta järkeni sanoo, että se olisi vahingollista. — Jos noille rikkureille tapahtuisi jotain, niin saisi patruuna tekosyyn pyytää tänne vaikka sotaväkeä. Tiedätkö, minäkin ajattelin sellaista, mutta kun äsken näin nuo rikkurit, huomasin etten ollut ennen ymmärtänyt tuota asiaa. Ne olivat varmasti jonkun kaupungin työttömiä. Siellä oli useita, jotka varmasti olivat kärsineet nälkää viime päivät. Kun he ovat vielä tietämättömiä, niin ei ole ihme jos heidät saadaan lähtemään minne tahansa. Ja tuskinpa heille on selitettykään mihin joutuvat; tarkoitan siis, että siinä on syyttömiä joukossa.
EMIL masentuneena.
En ymmärrä, mutta kamalalta tuntuu seistä ihan toimetonna — antaa niiden alottaa työt. — (Voimattomalla raivolla.) — Pitäisi panna dynamiittia tehtaan kellariin ja antaa mennä kaikki ilmaan!
KAARLO
Älä puhu järjettömiä!
LIISA mutisten.