LIISA tulee kyökistä väännellen käsiään ja mutisee hiljaa, kuin itsekseen.
Voi Jumala, Jumala… Mitä minä teen… mitä minä teen? Aune… pikku
Aune…
ANNI säpsähtäen.
Mitä, onko… onko Aune kuollut…?
LIISA
Ei — mutta hän kuolee… Hän on niin kovin heikko. Nytkin makaa taas siinä omituisessa horrostilassa.
(Kyökistä kuuluu taasen pyytäviä lasten ääniä: "Äiti! Antakaa minulle jotain. Antakaa edes jotain ruokaa…")
LIISA menee ovelle ja puhuu tuskastuneella äänellä.
Olkaa nyt hiljaa! Ette saa herättää Aune parkaa… Nukkukaa nyt vain kiltisti lapsiparat… Huomenna äiti hommaa teille jotain syötävää…
ANNI kuin itsekseen.