LIISA hymyilee kyyneleet silmissä.
Tiedäthän sinä sen, Vilho?
KORPI reippaasti.
Nyt ei enää muistella surullisia! Onhan päästy vuosi eteenpäin
ja jos terveenä pysytään niin kai se taas menee ensi jouluun. —
(Leikillisesti.) — Näin vähän kerrallaan elämä menee sentään paremmin.
Ei sitä köyhän auta ottaa suurta kasaa kerrallaan. Eikö niin, Liisa?
(Anni havahtuu ja menee äänettömästi kyökkiin.)
LIISA
Kyllä se menee Vilho. — (Huoahtaa ja hänen kasvoilleen ilmestyy jotain vierasta hartautta.) — Varsinkin jos me muistamme pitää Jumalan mukana kaikissa toimissamme. Ilman häntä ovat kaikki työmme ja vaivamme turhat.
KORPI
Niin, niin… Mutta miten niiden joululahjojen kanssa oikein…