Niin se asia on, että Halonen oli koko tämän päivän ollut murheellisen näköinen, mutta sen jälkeen kun hämärissä kävi jossakin, muuttui hän yhä kummallisemmaksi… Ensin oli istunut ja huokaillut, sitten otti Kallun ja Hiljan syliinsä puhumatta mitään ja samalla tavalla oli pitänyt vuoronsa jälkeen kaikkia pienempiä… Mutta kun viimeksi piti pikku Mattia silitellen sen hiuksia, niin oli äkkiä alkanut kovasti itkeä — ja sitten juossut ulos…
KAARLO kuumeisella jännityksellä.
Ulos, minne — mihinkä ulos?
VAIMO
Haloska luuli, että kokoukseen… mutta kun ei mies tullut illallakaan kotiin, tuli hän meidän puolelle kysymään ja sai Vihtorilta tietää, ettei Halonen ollut käynytkään kokouksessa… Hän pelästyi kovin ja alkoi etsiä kaikkialta… vinniltäkin… ja… — (Vaikenee epäröiden.)
KORPI hurjasti.
Mutta ihminen, sanokaa nyt vihdoinkin, mitä hänelle on tapahtunut?
Mitä, vinnillä…?7
VAIMO peittäen kasvonsa.
Hän oli siellä… hirttänyt itsensä.
ANNI joka jähmettyneenä on kuunnellut kertomusta, kirkasee kauhusta ja änkyttää jotakin sekavaa.