Onko, onko se minun syyni, että ilmestyi rikkureita, pettureita… ettei mistään saatu apua… että kaikki…
(Hänet valtaa niin voimakas mielenliikutus, ettei voi puhua; kumartuu vain käsiensä varaan.)
KAARLO vapisevalla äänellä.
Älkää ihmisparka enää syyttäkö… kyllä tämä jo muutenkin on liian kamalaa…
VAIMO
Miksi yllytitte lakkoon? Miksette ajatellut — ja nyt ei Vihtori pääse työhön. Me saamme kuolla nälkään…
(Purskahtaa sydäntäsärkevään itkuun.)
KORPI hetken kuluttua hieman tyyntyneenä; vakuuttavasti.
Väärin te minua syytätte… yllytyksestä. Minä päinvastoin varoitin, sanoin että häviämme jolleivät kaikki pysy päätöksessään — se oli kaikkien yhteinen päätös. Ja kai tekin sen ymmärrätte, että täytyi edes koettaa vastustaa tuollaista palkanalennusta. Vai olisiko siihen pitänyt suostua? Miten tekin lapsilaumanne kanssa olisitte tulleet toimeen? Työväen täytyy koettaa pitää puoliaan jos se tahtoo elää! Ja kun jokainen tekisi vain velvollisuutensa, niin kyllä työväkikin jotain voisi vielä — ja se kerran voittaakin…
VAIMO epätoivoisesti.