ANNI koettaen hymyillä.
Kuinka niin? Mitä sillä tarkoitat?
KAARLO
Etkö ymmärrä? Eihän sinullakaan tuntunut olevan mitään kiirettä kotiin tänä iltana… Missä sinä olitkaan?
ANNI katsoen maahan.
Kävin vähäsen Väänäsellä — maitoa etsimässä…
KAARLO silmät välähtävät, Anni ei huomaa ivaa.
Maitoa! Äitisi sanoi että jauhoja…
ANNI ei kohota katsettaan eikä huomaa Kaarlon pahanenteistä tyyneyttä; koettaa sanoa välinpitämättömästi.
Niin, se on totta — oli minun määrä kysyä jauhojakin.