(Lähtee.)
(Anni aikoo myös poistua mutta vilkaistuaan Kaarloon, pysähtyy kuin jähmettyneenä. Kaarlo tuijottaa tutkivasti, kuumeisin katsein Annia sanomatta mitään.)
ANNI lähenee vihdoin Kaarloa, tarttuu arasti hänen käsiinsä sopertaen levottomasti.
Kaarlo… sinä olet sairas… sinun kätesi ovat aivan tulikuumat ja silmäsi… Sinä olet kuumeessa… Voi, minä pelkäsin sitä…
KAARLO
Se ei mitään merkitse — nyt puhutaan muusta… sillä…
ANNI aavistaa Kaarlon ajatuksen ja keskeyttää hätääntyneellä, vapisevalla äänellä.
Voi Kaarlo… sinun täytyy heti lähteä kotiin… Jospa siellä olisi edes vähän lämpimämpi… Ehkä minä tulen saattamaan sinua…?
KAARLO painavasti, syyttäen.
Kotiin! Mitä minä kotona teen? Eihän nykyään kellään ole kiirettä kotiin! Eikös niin Anni?