ANNI alkaa hengittää raskaasti ja toistaa koneellisesti kuin uneksien.
Niin minä olin jossakin muualla juuri silloin…
KAARLO huokaa raskaasti ja katsoo kauan Annia, joka vääntelee käsiään — niinkuin tuo läpitunkeva katse painuisi hänen sydämeensä.
Anni — pikku Anni…
(Anni kohottaa hätääntyen katseensa ja hänen rintansa alkaa kohoilla rajusti.)
Pikku Anni — mitä nyt on tapahtunut?
(Anni vavahtaa ja tarttuu voihkaisten rintaansa, niinkuin tuo tuskasta värisevä, rukoileva kuiskaus sattuisi häneen kuolettavana kuulana. Sitten vilkaisee hätäisesti ympärilleen kuin aikoisi paeta, mutta kun Kaarlo yhä katsoo häntä, peittää hän yhtäkkiä kasvonsa ja änkyttää käheästi.)
Kaarlo! Älä katso Kaarlo… Minä pyydän, älä katso…
KAARLO toistaa tolkuttomasti.
Älä katso — Älä katso? Mitä on tapahtunut, missä olet ollut kun minä en saa enää katsoa silmiisi? Minä — pikku Annini? Missä pieni Anni parka on ollut?