(Anni ei vastaa.)
(Kaarlon kasvot vääntyvät kirvelevästä tuskasta ja hänen äänensä särähtää särkyneenä lausuessaan hiljaisella ja värisevällä äänellä.)
Anni, onko se minun Annini? Etkö sinä edes vastaa minun kysymykseeni…? Anni, vastaathan sinä minulle. Missä sinä olit, Anni?
(Äänettömyys.)
Anni — mitä tämä…
(Yhtäkkiä Anni heittäytyy parahtaen Kaarlon eteen syleillen hänen polviaan, ja hänen hengityksensä korisee kuin näkymättömän käden puristuksessa.)
KAARLO
Voi Anni raukka, mitä nyt on tapahtunut?
ANNI vaikeroiden.
Oi Kaarlo älä kysy, älä kysyi — Annetaan olla… älä.