KAARLO hiukan lujemmin.
Ei Anni — minun täytyy saada se tietää!
ANNI hätääntyneenä, tolkuttomasti.
Sanoinhan minä jo… äsken.
KAARLO lempeän surullisesti.
Eihän minun pikku Annini voi tuollaisia sanoessa katsoa minua silmiin — sillä ne ovat vielä kirkkaat, rehelliset sinisilmät.
(Aikoo suudella.)
ANNI parahtaen.
Ei Kaarlo, et saa, et saa!
KAARLO pysähtyy ja tuijottaa hetken kuin jähmettyneenä, kuin aavistaen totuuden. Sitten hänen äänensä yhtäkkiä muuttuu lyhyeksi, käskeväksi.